Same same but different.

Muistan viimeisen tapaamisemme kettujen kesken ennen vaihtoviikkoa Cafe Kafkassa. Tunnelma oli innostunut ja jopa hieman jännittynyt , kukaan ei tiennyt mitä odottaa. Asialistalla oli lähinnä vain enää käytännön järjestelyitä.
Elämienvaihtoviikko oli minulle henkisesti raskas mutta samalla ajoittain erittäin miellyttävä. Tutustuin viikon aikana ihaniin ihmisiin joiden tuella jaksoin läpi viikon. En ollut ehkä etukäteen täysin sisäistänyt projektin luonteen syvyyttä ja sen vaikutusta läheisimpiimme.
Kettuilu tuntui hetkittäin väärältä ja jopa väkivaltaiselta. Helpoimmiksi hetkiksi muodostuivat lopulta tilanteet täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Niiden kanssa, joita ei kiinnostanut nimeni tai asemani, sen sijaan banaalit arjen asiat kuten esimerkiksi voinko auttaa vanhempaa rouvashenkilöä ottamaan myslipaketin ylähyllyltä. Siinä pienessä hetkessä sain vihdoinkin unohtaa kaikki roolit, oman ja muiden. Myrskyisän vaihtoviikon jälkeen tunteet ovat hämmentyneet, meri ei ole vielä täysin tyyni. Nyt voin sanoa että rankan viikon ajan tein kaikkeni ollakseni mahdollisimman reipas ja kuitenkin hieman tuhma kettu.

Muistan viimeisen tapaamisemme kettujen kesken ennen vaihtoviikkoa Cafe Kafkassa. Tunnelma oli melko huoleton ja samalla kutkuttavasti jännittynyt, kukaan ei tiennyt mitä odottaa. Asialistalla oli lähinnä vain enää käytännön järjestelyitä. Elämienvaihtoviikko oli minulle lopulta todella mullistava ja sekoittava kokemus. En ollut etukäteen osannut kuvitellakaan, kuinka sekaisin se pistää pääni. En myöskään sitä, kuinka ikimuistoisen hauskoja, mutta myös ahdistavia hetkiä viikkoon tulisi mahtumaan.
Kettuilu tuntui hämmentävältä, mutta samalla yllättävänkin helpolta, lopulta. Helpoimmiksi hetkiksi muodostuivat lopulta aika kämppisteni seurassa, jotka opin tuntemaan parhaiten viikonaikana. Hämmentävän vaihtoviikon jälkeen tunteet ovat velloneet vielä hämmentyneempinä, itkun ja naurun aallot seuraavat toisiaan. Nyt voin kuitenkin sanoa että tein viikon ajan kaikkeni ollakseni mahdollisimman heittäytyvä, utelias ja identiteetin pohjamudissa seikkaileva kettu.

Muistan viimeisen tapaamisemme kettujen kesken ennen vaihtoviikkoa Cafe Kafkassa. Tunnelma oli aika asiallinen ja tyyni, kukaan ei tiennyt mitä odottaa. Asialistalla oli lähinnä vain enää käytännön järjestelyitä.
Elämienvaihtoviikko oli minulle silmiä avaava ja rankka, mutta silti hyvä kokemus. En ollut ehkä etukäteen tajunnut että se vaikuttaisi myös muihin ihmisiin niin paljon, ja että se tulisi tuntumaan niin raskaalta.
Kettuilu tuntui monelta, ikävältä ja ihanaltakin. Helpoimmiksi hetkiksi muodostuivat lopulta kohtaamiset oikealle minulle täysin tuntemattomien läheisten ja ihmisten kanssa. Uuvuttavan vaihtoviikon jälkeen tunteet ovat tällä hetkellä vähän jäässä, ja niiden prosessoimiseen tarvitaan aikaa. Nyt voin kuitenkin sanoa että tein kuukaudelta tuntuvan viikon ajan kaikkeni ollakseni mahdollisimman rohkea ja komea kettu.